EU-neuvosto hyväksyi alustavasti 15. maaliskuuta hiilitullimekanismin (CBAM, joka tunnetaan myös nimellä EU:n hiilitariffi). Sen on tarkoitus tulla virallisesti voimaan 1. tammikuuta 2023, ja siirtymäkausi on kolmivuotinen. Samana päivänä Eurooppa-neuvoston talous- ja rahoitusasioiden komitean (Ecofin) kokouksessa 27 EU-maan valtiovarainministerit hyväksyivät Eurooppa-neuvoston puheenjohtajamaan Ranskan hiilitulliehdotuksen. Tämä tarkoittaa, että EU-maat tukevat hiilitullipolitiikan toteuttamista. Maailman ensimmäisenä ehdotuksena ilmastonmuutoksen torjumiseksi hiilitullien muodossa, hiilitullimekanismilla on kauaskantoinen vaikutus maailmankauppaan. EU:n hiilitullimekanismin odotetaan siirtyvän heinäkuussa Euroopan komission, Eurooppa-neuvoston ja Euroopan parlamentin välisiin kolmikantaneuvotteluihin. Jos neuvottelut sujuvat ongelmitta, lopullinen lakiteksti hyväksytään.
”Hiilitariffin” käsitettä ei ole koskaan pantu täytäntöön todella laajassa mittakaavassa sen jälkeen, kun se esitettiin 1990-luvulla. Jotkut tutkijat uskovat, että EU:n hiilitariffi voi olla joko erityinen tuontitariffi, jota käytetään EU:n tuontilisenssin ostamiseen, tai kotimainen kulutusvero, jota peritään tuontituotteiden hiilipitoisuudesta, mikä on yksi EU:n vihreän uuden sopimuksen onnistumisen avaimista. EU:n hiilitariffivaatimusten mukaisesti se perii veroja teräkselle, sementille, alumiinille ja kemiallisille lannoitteille, jotka tuodaan maista ja alueilta, joilla on suhteellisen löyhät hiilidioksidipäästörajoitukset. Tämän mekanismin siirtymäkausi on vuodesta 2023 vuoteen 2025. Siirtymäkauden aikana ei tarvitse maksaa vastaavia maksuja, mutta tuojien on toimitettava todistukset tuotteiden tuontimäärästä, hiilidioksidipäästöistä ja epäsuorista päästöistä sekä tuotteiden alkuperämaassa maksamista hiilidioksidipäästöihin liittyvistä maksuista. Siirtymäkauden päätyttyä tuojat maksavat asiaankuuluvat maksut tuontituotteiden hiilidioksidipäästöistä. Tällä hetkellä EU on vaatinut yrityksiä arvioimaan, laskemaan ja raportoimaan tuotteidensa hiilijalanjäljen itse. Mitä vaikutuksia EU:n hiilitariffin käyttöönotolla on? Mitä ongelmia EU:n hiilitariffien täytäntöönpano kohtaa? Tässä artikkelissa analysoidaan niitä lyhyesti.
Nopeutamme hiilimarkkinoiden parantamista
Tutkimukset ovat osoittaneet, että eri malleilla ja verokannoilla EU:n hiilitullien kerääminen vähentää Kiinan kokonaiskauppaa Euroopan kanssa 10–20 %. Euroopan komission ennusteen mukaan hiilitullit tuovat EU:lle 4–15 miljardia euroa "lisätuloja" vuosittain, ja niiden määrä kasvaa vuosi vuodelta tietyn ajanjakson aikana. EU keskittyy alumiinin, kemiallisten lannoitteiden, teräksen ja sähkön tulleihin. Jotkut tutkijat uskovat, että EU "levittää" hiilitullit muihin maihin institutionaalisten määräysten kautta, jotta niillä olisi suurempi vaikutus Kiinan kauppatoimintaan.
Vuonna 2021 Kiinan teräksen vienti 27 EU-maahan ja Isoon-Britanniaan oli yhteensä 3,184 miljoonaa tonnia, mikä on 52,4 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Hiilimarkkinoiden hinnan ollessa 50 euroa tonnilta vuonna 2021 EU asettaa Kiinan terästuotteille 159,2 miljoonan euron hiilitullin. Tämä vähentää entisestään Kiinan EU:hun viemien terästuotteiden hintaetua. Samalla se edistää Kiinan terästeollisuuden hiilestä irtautumisen vauhtia ja nopeuttaa hiilimarkkinoiden kehitystä. Kansainvälisen tilanteen objektiivisten vaatimusten ja kiinalaisten yritysten todellisen kysynnän reagoida aktiivisesti EU:n hiilirajasääntelymekanismiin vaikutuksesta Kiinan hiilimarkkinoiden rakentamispaine kasvaa edelleen. Tämä on asia, jota on harkittava vakavasti, jotta rauta- ja terästeollisuutta sekä muita teollisuudenaloja voidaan edistää ajoissa hiilidioksidipäästökauppajärjestelmään. Nopeuttamalla hiilimarkkinoiden rakentamista ja parantamalla niitä, kiinalaisten yritysten EU-markkinoille viemistä koskevien tullien määrää alentamalla voidaan myös välttää kaksinkertainen verotus.
Edistää vihreän energian kysynnän kasvua
Uuden ehdotuksen mukaan EU:n hiilitariffi tunnustaa vain eksplisiittisen hiilen hinnan, mikä stimuloi merkittävästi Kiinan vihreän energian kysynnän kasvua. Tällä hetkellä ei tiedetä, tunnustaako EU Kiinan kansallisen sertifioidun päästövähennysjärjestelmän (CCER). Jos EU:n hiilimarkkinat eivät tunnusta CCER:iä, se ensinnäkin lannistaa Kiinan vientiin suuntautuneita yrityksiä ostamasta CCER:iä kiintiöiden kompensoimiseksi, toiseksi se aiheuttaa hiilikiintiöiden pulaa ja hiilen hinnan nousua, ja kolmanneksi vientiin suuntautuneet yritykset etsivät innokkaasti edullisia päästövähennysjärjestelmiä, jotka voivat täyttää kiintiövajeen. Kiinan "kaksoishiili"-strategian mukaisen uusiutuvan energian kehitys- ja kulutuspolitiikan perusteella vihreän energian kulutus on osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi yrityksille EU:n hiilitariffien kanssa selviytymiseksi. Kuluttajien kysynnän jatkuvan kasvun myötä tämä ei ainoastaan ​​auta parantamaan uusiutuvan energian kulutuskapasiteettia, vaan myös kannustaa yrityksiä investoimaan uusiutuvan energian tuotantoon.
Nopeuta vähähiilisten ja hiilineutraalien tuotteiden sertifiointia
Tällä hetkellä eurooppalainen teräsyritys ArcelorMittal on käynnistänyt hiilineutraalin teräksen sertifioinnin xcarbtm-suunnitelman kautta, ThyssenKrupp on lanseerannut vähähiilisen teräsmerkin blueminttm:n, yhdysvaltalainen teräsyritys Nucor steel on ehdottanut hiilineutraalia terästä econiqtm:ssä ja Schnitzer steel on myös ehdottanut GRN steeltm:ää, tanko- ja lankamateriaalia. Hiilineutralisaation toteutumisen kiihtymisen taustalla Kiinassa Kiinan rauta- ja teräsyritykset Baowu, Hegang, Anshan Iron and steel, Jianlong jne. ovat julkaisseet hiilineutraloinnin etenemissuunnitelman, pysyneet maailman edistyneiden yritysten vauhdissa läpimurtoteknologisten ratkaisujen tutkimuksessa ja pyrkineet ylittämään ne.
Todellinen toteutus kohtaa edelleen monia esteitä
EU:n hiilitariffin tosiasialliselle täytäntöönpanolle on edelleen monia esteitä, ja vapaasta hiilikiintiöjärjestelmästä tulee yksi suurimmista esteistä hiilitariffin laillistamiselle. Vuoden 2019 loppuun mennessä yli puolella EU:n hiilikauppajärjestelmän yrityksistä on edelleen vapaat hiilikiintiöt. Tämä vääristää kilpailua ja on ristiriidassa EU:n suunnitelman kanssa saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä.
Lisäksi EU toivoo, että asettamalla samankaltaisille tuontituotteille hiilitullit, joilla on samanlaiset sisäiset hiilihinnat, se pyrkii olemaan yhteensopiva Maailman kauppajärjestön asiaankuuluvien sääntöjen kanssa, erityisesti tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) 1 artiklan (suosituimmuuskohtelu) ja 3 artiklan (samankaltaisten tuotteiden syrjimättömyysperiaate) kanssa.
Rauta- ja terästeollisuus on maailman teollistuneen talouden hiilidioksidipäästöiltään suurin teollisuudenala. Samaan aikaan rauta- ja terästeollisuudella on pitkä teollisuusketju ja laaja vaikutusvalta. Hiilitariffipolitiikan toteuttaminen tällä alalla on suurten haasteiden edessä. EU:n ehdotus "vihreästä kasvusta ja digitaalisesta muutoksesta" on olennaisesti tarkoitettu parantamaan perinteisten teollisuudenalojen, kuten terästeollisuuden, kilpailukykyä. Vuonna 2021 EU:n raakateräksen tuotanto oli 152,5 miljoonaa tonnia ja koko Euroopan 203,7 miljoonaa tonnia, mikä on 13,7 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämä vastaa 10,4 %:a maailmanlaajuisesta raakateräksen kokonaistuotannosta. Voidaan katsoa, ​​että EU:n hiilitariffipolitiikalla pyritään myös luomaan uusi kauppajärjestelmä, muotoilemaan uusia kauppasääntöjä ilmastonmuutoksen ja teollisen kehityksen huomioon ottamiseksi sekä pyrkimään integroitumiseen Maailman kauppajärjestön järjestelmään, jotta siitä olisi hyötyä EU:lle.
Hiilitariffi on pohjimmiltaan uusi kaupan este, jonka tarkoituksena on suojella EU:n ja jopa Euroopan teräsmarkkinoiden oikeudenmukaisuutta. EU:n hiilitariffin todelliseen täytäntöönpanoon on vielä kolmen vuoden siirtymäkausi. Mailla ja yrityksillä on vielä aikaa laatia vastatoimia. Hiilidioksidipäästöjä koskevien kansainvälisten sääntöjen sitova voima vain kasvaa tai ei vähene. Kiinan rauta- ja terästeollisuus osallistuu aktiivisesti ja hallitsee vähitellen puheoikeuden pitkän aikavälin kehityssuunnitelmassa. Rauta- ja teräsyritysten kannalta tehokkain strategia on edelleen vihreän ja vähähiilisen kehityksen tiellä kulkeminen, kehityksen ja päästöjen vähentämisen välisen suhteen käsittely, vanhan ja uuden kineettisen energian muuntamisen nopeuttaminen, uuden energian voimakas kehittäminen, vihreän teknologian kehityksen nopeuttaminen ja globaalien markkinoiden kilpailukyvyn parantaminen.